Ihana ajatus tosiaan… Olla vaan ja nauttia, katsella telkkarista juuri sitä mitä itse haluan, surffailla netissä, kirjoittaa blogia, tehdä hyvä iltapala ihan vaan itselleen, ilman pieniä tahmaisia sormia lautasella. Lukea paikallislehdet saman viikon aikana kuin ne ovat ilmestyneet, suunnitella sisustusta, maata sohvalla silmät kiinni ja haaveilla hetki, tajuta onnellisuutensa, nauttia omasta arjesta poikien kanssa. Ja illan huipennuksena, ottaa pitkä vaahtokylpy ilman, että täytyy kuunnella kuopuksen kitinöitä tai että esikoinen viereen tulee pytylle tarpeilleen. Sekä pisteenä iin päällä, kokonainen yö yksin! Yö ilman heräilyä, kitinää, tuhinaa ja puhinaa, yö ilman lauseen ”Nyt on yö, nyt nukutaan, hyvää yötä.” toistamista.  Saan herätä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen rauhassa ja venytellen, joku muu hoitaa kuopuksen aamupuuron ja haisevan aamuvaipan. Enhän vain ole unessa? Kaikki tämä, ja vain minulle! Tänään! Oi kulta olet ihana! Sano mummulle ja vaarille terveisiä, hei hei!

 

Pian saan nauttia kaikesta tuosta, pitää vain hoitaa pari juttua ensin. Ommella suojus kuopuksen huoneen ”runkopatja-sohvalle”, keittää kattilallinen mustaherukkahyytelöä, purkittaa hyytelö ja siivota sen jälkeen keittiö, pyyhkiä pölyt, maalata savesta tehtyjä nukkekodin ruokia oikean värisiksi, tapetoida pari nukkekodin seinää, ommella eteisen penkkiin uusi päällinen, siivota kuopuksen huone ja pyyhkäistä sen lattia kostealla rätillä, tyhjentää esikoisen huoneesta ylimääräiset tavarat joita sinne aina tulee varastoitua kun muutakaan paikkaa ei muka ole, imuroida ja pyyhkäistä nopeasti märällä rätillä esikoisen huoneen ja keittiön lattia, tyhjentää pesukone ja astianpesukone. Ai niin, siivota olohuoneen sivupöydän päällinen, siihen tulee aina laskettua kaikki tavarat ja paperit käsistä kun tulee kotiin. Jeps, pari hommaa ja sitten nauttimaan… Ja aikaa tähän kaikkeen kokonaista… ööh… 5 tuntia. Kovin myöhään ei kehtaa mennä enää kylpyyn, kerrostalossa kun asutaan. Okei, ei kun menoksi vaan!

 

Huh, kello on 21.30… en sitten ehtinyt kylpyyn… istuin juuri alas ja totesin ajan kuluvan nopeutetusti kun on yksin. Kun en enää kehtaa mitään meteliä pitää, päätin kirjoittaa edes blogiini, saisin ajatukset hetkeksi muualle. Miksi muualle? No tajusin, etten ole ehtinyt tehdä ”oikeastaan mitään”! Keittiö on siivoamatta, nukkekodin seinät tapetoimatta, esikoisen huone siivoamatta, pölyt pyyhkimättä, kuopuksen huoneen lattia pesemättä… lehdet lukematta, iltapala syömättä, sisustuksen suunnittelu on suunnittelu-asteella, telkkari on kiinni, netissä en ole surffaillut ja se ihana, rentouttava vaahtokylpy on ottamatta! Iltapäivä ja ilta on mennyt ihan normaalisti, koko ajan jotain touhuten. Ainoa mikä on toisin verrattuna iltaan kun pojat ovat kotona, on hiljaisuus. Uskomaton hiljaisuus, mikä on melkein häiritsevää. Onneksi ompelukone piti hurinaa, etten sentään ihan seonnut. Mutta miten outoa olikaan ommella kaksi saumaa yhteen putkeen! Kurkin vähän väliä koneen takaa missä kuopus ryömii, viimein kuitenkin tajusin olevani asunnossa yksin. Olin koko ajan valmiina leikkimään ”kukkuu”-leikkiä ja viihdyttämään kuopusta samalla kun ompelin jo kolmannen sauman valmiiksi. Asetellessani patjaan valmista suojusta, suunnittelin jo seuraavaa kohdettani; nukkekodin ruokien maalaamista. Miten ihmeessä mies pystyy makaamaan sohvalla tekemättä mitään koko iltana jos sellainen mahdollisuus suodaan? Miten hän pystyy olemaan vaan ja rentoutumaan, vaikka pölyt on pyyhkimättä ja lehdet lukematta? Hei, voisikohan hän opettaa mulle sen taidon? Onnistuisikohan?

 

Ilta tummenee. Hetkeäkään en ole ehtinyt olla vaan. Mutta minut tuntevat, tietävät sen olevan tavallista. Jos olisin kertonut toteuttaneeni nuo kaikki ”rentouttavan yksinolon haaveet”, he nauraisivat. Tai soittaisivat ambulanssin, olisin todella kipeä jos olisin monta tuntia ollut vaan ja ajatellut vain itseäni, tehnyt vain asioita jotka eivät liittyisi koko perheeseeni. Tällainen minä olen, koko ajan menossa ja tulossa ja vasen käsi tekee tätä ja oikea käsi tekee tuota ja ajatukset painelee jo eteenpäin seuraavaan ”projektiin”. Mutta… näin minä olen onnellinen. Haluan saada asiat menemään eteenpäin, haluan tehdä ja touhuta. Tänään olen saanut touhuta yksikseni, ilman keskeytyksiä, hiljaisuudessa. Jos en voi olla poikieni kanssa, vietän mieluusti tällaisen illan, ilman suuria ennakko-odotuksia. Tehden ja touhuten ja siivoillen ja järjestellen paikkoja. Sekä lopuksi kirjoittaen blogia.

 

Kohta tämä touhu-täti ryömii peittojen alle, kunhan hoidan pari asiaa ensin… annan kissoille ruoan ja siivoan niitten vessaboxin, pyyhin märällä kuopuksen huoneen ja keittiön lattian, maalaan nuo nukkekodin ruoat vielä toiseen kertaan, syön jotain nopeaa iltapalaa, lukaisen pikaisesti päivän lehdet ja putsailen tuota olkkarin sivupöytää.

 

Aamulla sitten pysyn sängyssä yhdeksään asti, tai ainakin kahdeksaan…

 

1249644345_img-d41d8cd98f00b204e9800998e