Influenssaa, possulunssaa, lintulunssaa, tavallista kesälunssaa… Huoh…Ei minun nuoruudessani ollut mistä valita, se oli lunssa mikä lunssa ja sillä mentiin. Nykyään pitää kaiken olla niin hienoa ja eriteltyä, että jopa sairauksissakin alkaa olla kilpailua, kenellä on hienompi ja kauheampi nimi, se voittaa säälipisteet kaikilta. Yskittääkö? Onkohan se sikainfluenssaa? Ai ei vai? Miksi ette ole käyneet verikokeissa? Jaa, kai se on vaan tavallista kesälunssaa, no ei se sitten mitään ole, kyllä _meillä_ vaan on nuo kesälunssatkin niin kauheita. Voi voi sentään. Äääääk! Lopettakaa!

 

Meidän kuopuksella on kuumetta ja korvatulehdus, piste. Saattaa olla ihan mitä lunssaa tai possulunssaa tai ihan mitä vaan, hoito on ollut samanlaista tähän asti, antibiootit haettiin ja kuumetta alennellaan. Ymmärrän että joillakin menee huonommin ja hoitoa tarvitaan enemmän, jopa sairaalahoitoa, en heitä väheksy lainkaan. Toivon ettei meillä olo pahene, vaan päästäisiin helpolla. Mutta… Meillä on KUUMETTA ja KORVATULEHDUS! Ihan oikeesti, antakaa olla jo. Mitä se kenellekään kuuluu, ei olla järjestämässä possulunssa-bileitä. Me ei olla lähettämässä räkänokan kuvaa ”pahin lunssasta selviytyjä”-kilpailuun, me elämme tavallista omaa arkea kipeän pienen miehen kanssa. 

 

Pienen pojan arkea, pienen lämpimän ja korviaan harovan pojan arkea. Miten hyvä on olla sylissä rauhassa, mutta miten katse halajaa lattialle lelujen luokse. Miten tulee kiukku, kun kissat menevät liian lujaa, eikä ryömimällä pääse perässä tarpeeksi lujaa. Miten maailma kaikkine ihmeineen avautuu, mutta ei vaan jaksa nauttia siitä, vaan on huono olla ja kuumottaa. Äiti, näethän että minä olen täällä? Näethän etten jaksa? Näethän että haluan syliin? Pieni pää kääntyy äidin perään ja katse seuraa. Äiti älä mene vessaan, haluan syliin, sinun syliin, ei isin. Äiti, älä mene minnekään, ole minun kanssani. Kuopus ei ymmärrä miksi olo on huono, miksi ei jaksa kuten tavallisesti, miksi kaikki harmittaa eikä mikään onnistu. Ja menee vielä paljon aikaa ennen kuin ymmärtää mitä kaikki tarkoittaa, ja mitä on ”olla pipi”. Ja menee triplasti kauemmin aikaa, ennen kuin ymmärtää, ettei kannata edes yrittää painaa menemään tavalliseen tapaan. Vaan ottaa vanhempien tarjoamat mehu- ja keksi-lahjukset vastaan ja katsoa rauhassa filmejä isin tai äidin kainalossa. Oi, siihen on aikaa…

 

Elämässä tulee hyviä ja huonoja oloja, pienille ja isommillekin. Nyt täytyy ottaa rauhassa, lähinnä meidän vanhempien, kuopus ottaa meistä käyttäytymismallin. Ja jos me nyt menemme tavalliseen tapaan siivoten ja pientä remonttia tehden ja äiti ommellen, ei hänkään pysty rauhoittumaan. Ehkä ne pyykit saa ripustettua kuivumaan illalla pienen nukkuessa, ehkä pölyt ehtii pyyhkiä huomenna, ehkä ne ompelukset pystyy odottamaan. Nyt kuopus ei pysty odottamaan. Nyt hänen ei kuulu joutua odottamaan. Paitsi sen aikaa kun äiti käy vessassa… Kyllä pikkuiseni, sinä olet nyt pipi ja äiti on tässä, otetaan yhdessä rauhassa. Ollaan vaan ja möllötellään, ei ole kiirettä minnekään. Maailma odottaa, odotetaan mekin, odotetaan sylikkäin.